Tänä vuonna tehtiin 48 turvallisuusilmoitusta, jossa aiheena oli loukkaantuminen laskuvarjohyppytoiminnassa. Onneksi (ainakin allekirjoittaneen tiedon mukaan) kaikki loukkaantumiset olivat sellaisia, että potilaiden odotetaan toipuvan suurin piirtein ennalleen. Oikein vakavilta loukkaantumisilta on vältytty jo muutama vuosi ja edellinen kuolemantapaus koettiin viime vuosikymmenen puolella.
Kyllä se p***a vielä osuu tuulettimeen. Se on turvallisuuskriittisissä lajeissa vain ajan kysymys. Todettakoon nyt, että meillä on jo useampi ”sukupolvi” itsenäisiä hyppääjiä, joiden hyppyuran aikana ei kukaan ole kuollut. Siihen pitää olla varautunut, ja kohdalle voi osua hyväkin tuttu. Laji on armoton, kun tarpeeksi monta turvallisuuden kehää rikotaan vahingossa tai tahallaan.
Turvallisuus on aina kultainen keskitie. Vakavat onnettomuudet pitää painaa niin harvoiksi, kuin mahdollista, mutta jos mitään ei saa sattua, ei mitään voi tehdäkään. Siksi pitää olla valmistautunut myös toimimaan, kun kolahtaa, joten käsitellään sitä tällä kertaa. Koitan nostaa joka kohdassa esiin jonkinlaisen kultaisen säännön, joista voi koittaa tehdä henkistä muistilistaa itselleen. Samalla voi muistella mitä kerhon onnettomuustoimintaohjeissa luki, ja onko siellä jotain tämän suuntaista. Kirjoittaja ottaa mielellään palautetta vastaan.
Hätäilmoitus ja alkutoimet
Yleensä onnettomuuden huomaa ensimmäisenä maahenkilö. Maahenkilönä ei kannata käyttää ihan ketä tahansa, vaan hänen tulisi tuntea kentän olosuhteet ja kerhon toimintaohjeet. Hätäilmoitus tulee aina tehdä mahdollisimman läheltä onnettomuuspaikkaa, sillä näin hätäkeskukseen saadaan välittömin ja paras tieto. Puhelin on maahenkilön vakiovaruste, eikä hätäilmoitusta delegoida radiolla pakkaushallin väelle.
Maahenkilön pitää muistaa olevansa turvallisuushenkilö vielä ilmassa oleville hyppääjille. Tämä tehtävä pitää hoitaa loppuun. Mutta sitten ei kannata toimia yksin. Ensimmäisenä otetaan yhteys pakkaushalliin/kerhotiloihin, määrätään hyppytoiminta keskeytyksiin ja pyydetään apua.
Pakkaushallissa/kerhotiloissa joku kokenut ja kylmäpäinen ihminen nappaa koko tilanteen johdon käsiinsä. Maahenkilölle lähetetään apuvoimia. Näiden ihmisten mukana pitää olla pelastusilmakuvia eli ruudutettuja ilmakuvia ja/tai karttoja, jotka kattavat muutaman kilometrin maalialueen ulkopuolelle. Näiden avulla sijaintitietojen välittäminen tarvittaessa esimerkiksi etsintäapuna olevan lentäjän kanssa on mahdollista. Puhelimia ja ensiapuvälineitä otetaan myös mukaan.
Etsintä ja pelastaminen
Jos loukkaantunut on kenttäalueella, ei yleensä isoa avustajaporukkaa tarvita. Jos loukkaantunut (tai sellaiseksi oletettu) on laskeutunut kenttäalueen ulkopuolelle, pitää sen sijaan ison porukan pitää päänsä kylmänä. On suuri houkutus sännätä metsään siihen suuntaan, missä uhrin näki painuvan puunlatvojen alle. Tällä tavoin harvoin löytää mitään edes suhteellisen harvassa metsässä. Hyvin johdettu rivissä kulkeva etsintäjoukko sen sijaan osuu helposti etsittävän luokse, jos suunta on edes suunnilleen tiedossa. Kun uhri onlöytynyt, tulee huolehtia siitä, että pakkaushalliin saadaan tieto tarkasta paikasta. Välineenä voi käyttää vaikka WhatsAppin sijainninvälitystoimintoa. 112-sovelluksella soittaminen hätäkeskukseen antaa myös nopeasti tarkan paikkatiedon ammattiauttajille, mutta paikallistuntemusta voidaan tarvita sopivan, myös raskaalle kalustolle sopivan ajoreitin löytämiseksi. Pakkaushallista on varauduttava järjestämään opastus ammattiauttajille tilannepaikalle.
Uhrin auttaminen, toisin sanoen ensiapu, menee aina kaiken muun edelle. On varauduttava siihen, että autettava pitää ensin saada alas puusta. Kokemus tällaisista tilanteista on opettanut, että paikalliset pelastuslaitokset eivät läheskään aina ole kovin hyvillä valmiuksilla varustettuja puupelastuksiin, ja pääsääntöisesti viis veisaavat kalustotappioista, vaikka tilanne ei olisi lainkaan kiireinen. Useampi turha punosremontti on jouduttu tekemään paikallisten ”ammattilaisten” hoidettua korkeanpaikan työskentelyn. Kannattaa miettiä, onko kerholla välineistöä auttaa hyppääjää tai tämän varusteita alas puusta turvallisesti. Pitkät tikkaat, tavalliset kiipeilyvarusteet ja -tekniikat jatkettuna tolppakengillä ja retkisahalla ovat osaavissa käsissä aivan riittävä välineistö Suomen metsissä. Kirjoittelen erikseen lähitulevaisuudessa tarkemmin siitä, miten ihmisen saamista turvalliseen paikkaan maan pinnalle esimerkiksi puusta tai lentokoneen hylystä voidaan helpottaa.
Henkeä pelastava ensiapu
Ensiapuvarustekokoelmia on varmaan yhtä monenlaisia, kuin on kerhoja. Monesta kassista löytyy vaikka minkälaista hilavitkutinta Stiffneckistä sotaa edeltäviin painelastoihin ja vaikka minne. Kannattaa miettiä millä on oikeasti väliä, ja osaavatko maallikot käyttää niitä. Nopeimmin siihen asti hengissä selvinnyt ihminen kuolee hengityksen estymiseen ja seuraavana verenvuotoon. Hengityksen avaaminen päätä taakse kääntämällä ja kylkiasennolla ei vaadi erikoisvälineitä. Kylmältä suojaaminen ja sokin torjuminen onnistuvat yksinkertaisilla välineillä. Palataan näihin ensiapuvälineisiin tarkemmin myöhemmissä blogiteksteissä. En rupea opettamaan ensiapua blogissamme, mutta aiheesta on tehty aivan erinomainen opinnäytetyö, johon kannattaa tutustua.
Siltä osin, kun pelastaminen ja ensiapu sallivat (tai jos niistä ei enää ole apua), voidaan turvata tutkinnallisia asioita. Hyppääjän varusteiden löytöpaikat merkitään ennen varusteiden talteen ottamista. Varusteista ei muuteta mitään, mitä ei pelastamisen ja ensiavun vuoksi ole pakollista. Video- tai valokuvaaminen on suotavaa, kunhan huolehditaan siitä, että materiaali päätyy vain hyötykäyttöön. Jos tilannepaikalla joku närkästyy kuvaamisesta, materiaalin tutkinnallisen arvon voi selittää heille.
Jälkihoito ja kriisiviestintä
Kun värivalot ovat poistuneet kentältä, tulee huolehtia uhrin omaisuudesta. Hyppyasiakirjoissa voi olla tutkinnallisesti arvokasta tietoa ja hyppyvarusteiden muuntelu on estettävä. Jonkun on huolehdittava hänen autostaan, puhelimestaan, lompakostaan ja muusta omaisuudestaan.
Kun kaikki nämä akuutit asiat on saatu hoidettua, on aika syventyä niin sisäiseen kuin ulkoiseen tiedottamiseen ja kriisiviestintään. Lisäksi on syytä muistaa, että paikallaolleista osa voi ottaa asiat henkisesti muita kipeämmin. Psyykkiseen tukeen on Suomessa saatavilla kivasti apua, mutta sitä pitää monesti osata vähän pyytää. Nämä kriisiviestinnän aiheet ansaitsevat enemmän tilaa, kuin mitä tähän yhteen blogikirjoitukseen on järkevää mahduttaa, joten tästä lisää lähiaikoina.
Loppuun lyhyesti oma kymmenenkohtainen versioni tästä ”muistilistasta”, jonka avulla kerhon tarkempia ohjeita ja varusteita on hyvä miettiä.
1. Tee hätäilmoitus aina uhrin luota
2. Valmistaudu etsintään ja pelastamaan uhria puusta (ja ehkä vedestä, kerhon sijainnista riippuen)
3. Varaudu ja valmistaudu henkeä pelastavaan ensiapuun ja valmistaudu opastamaan ammattiapu tilannepaikalle
4. Tallenna hyppääjän varusteiden löytöpaikat
5. Älä muuta hyppääjän varusteissa mitään, mitä ei ole pakko
6. Taltioi tapahtumia
7. Luovuta tutkinnan kannalta merkittävät taltioinnit ja uhrin omaisuus viranomaisille
8. Huolehdi uhrin lopusta omaisuudesta
9. Valmistaudu etukäteen sisäiseen ja ulkoiseen tiedottamiseen ja kriisiviestintään
10. Muista psyykkinen tuki niille, jotka ottivat asian kipeämmin
Hyvä juttu!
Tuo korkealta pelastaminen, tai lentokoneen kanssa toimiminen pelastuslaitoksen kanssa olisi hyvä käydä ihan alueellisesti lähimmän aseman kanssa läpi. Olen tässä jo pari vuotta haaveillut meidän kentälle yhteishajoitusta pelastuksen kanssa, jossa heille olisi lyhyt luento meidän toimintatavoista, sitten käytäisiin spesifisesti läpi meidän koneet, miten ne saa virrattomaksi, missä polttoaine on yms juttuja. Paljon on varmasti sellaista mitän pelan olisi hyvä tietää, mutta minä en ainakaan hoksaa kertoa. Lopuksi vaikka evakuointiharjoitus puusta/koneesta.
Ainakin meidän alueen (EP) pelastuksen koulutuskalenteri vaikuttaa melko näppärältä, etenkin jos tämän saisi toteutettuna viikko koulutuksessa. Mutta itse toimin ensihoidon puolella, joten varsinaista kokemusta ei asiasta ole. Mutta ehkäpä tässä teille vinkkiä millaista koulutusta voisi joskus alkaa tarjoamaan. 👌
Tässä tosiaan kannattaa synergiaetua hakea, jos oman lentokentän lähellä on jokin pelastusasema, joka mielellään on vielä 24h asema. Erityisesti Finavian kenttien omat pelastuslaitokset varmasti ovat aika päteviä lentokoneiden kanssa jo sinällään ja heillä on tuohon lentokoneesta pelastamiseen varmasti hyvät paukut. Heidän ja muiden lentokenttien lähellä toimivien paloasemien kanssaan varmasti olisi tällaisilla kentillä hedelmälllistä käydä läpi myös koneesta jo poistuneen hyppääjän pelastamista lähinnä juuri puusta. He ovat jopa joskus ehkä oikean laskuvarjohyppääjän nähneet, eikä mielikuvat ole fiktiivisesta TV-tuotannosta.
Huonommassa asemassa ovat ne kentät, joilla lähin palokunta on jokin kauempana oleva VPK. Lisäksi sitä omaa valmiutta kannattaa kehittää ihan sen vuoksi, että jokaista irtipäästettyä puuhun laskeutunutta kupua tai freebagia ei välttämättä tarvitsisi pyytää palokuntaa hakemaan. Toisaalta harjoituksesta sekin kävisi, jos suostuvat ja ehtivät tulemaan.
Mutta stanby, niin palataan tähän asiaan ihan lähipäivinä =)