Uudenvuoden aikaan ihmiset pysähtyvät yleensä miettimään tulevan vuoden tavoitteita. Mitä haluaisin ensi vuonna tehdä? Mitä haluaisin ensi vuonna saavuttaa? Tammikuussa kuntosalit ovat niin täynnä kuntoilun aloittaneita, että kuntosalien vakioasiakkaat turhautuvat ruuhkasta. Monet laittavat tammikuussa korkin kiinni ja viettävät tipatonta. Kuntosalille alkaa kuitenkin mahtumaan jo vuoden ensimmäisten viikkojen jälkeen ja monilla se korkkikin narahtaa auki jo ennen helmikuuta.
Tavoitteita on helppo asettaa ja lupauksia tehdä, mutta hyvin usein ne jäävät pelkän puheen tasolle ja tuloksia ei tule. Varsinkin laskuvarjohyppäämisessä tavoitteiden asettaminen ja niiden saavuttaminen ovat erittäin tärkeitä asioita. Isoimmat hyppymäärät ja suurimmat kehitysaskeleet taidoissa näyttävät tulevan niille, jotka osaavat harrastaa tavoitteellisesti. Miksi sitten epäonnistumme niin usein tavoitteiden saavuttamisessa? Pelkkä tavoitteen asettaminen ei riitä. Hyvä tavoite on tarkkaan mietitty ja tavoitteen täyttymistä kannattaa myös seurata.
Tavoitteiden asettamiseen on kehitetty useita eri malleja. Esittelen tässä itse suosimani SMART-mallin. Näitä asioita on avattu laskuvarjohyppäämiseen liittyvien esimerkkien avulla. Toivon että mallista on hyötyä laskuvarjohyppääjille, jotka miettivät tulevan vuoden tavoitteita. Myös kerho voi käyttää samaa mallia asettaessaan esimerkiksi koko kerhoa koskevia tavoitteita vaikkapa hyppymääristä. SMART-mallia voi käyttää muidenkin harrastusten tavoitteiden suunnitteluun tai vaikkapa työelämän tavoitteisiin.
SMART-malli jaetaan nimensä kirjainten mukaan viiteen osaan. SMART on lyhennys sanoista Specific, Measurable, Achievable, Relevant ja Time-bound.
Ensimmäinen kirjain, S, tulee siis sanasta Specific eli tarkka. Tavoite on tarkkaan määritelty. Mitä haluan saavuttaa? Miksi haluan saavuttaa juuri sen? Laskuvarjohyppääjä voi esimerkiksi tavoitella jotain tiettyä hyppymäärää kauden aikana. Toinen tarkasti määritetty tavoite voisi olla, vaikka rahan säästäminen siten, että kauden lopussa voi laittaa talveksi uudet kamat tilaukseen.
Tavoitteen tulee olla mitattavissa, eli Measurable. Kuinka paljon tai kuinka monta? Mistä tiedän, että tavoite on saavutettu? Huono ja epämääräinen tavoite olisi vaikka se että ”hyppään paljon”. Parempi tavoite on vaikka se että ”hyppään 100 hyppyä”. Kun vaikkapa hyppymäärä on mitattavissa, voi kauden aikana välillä laskeskella että onko tällä hetkellä hyvä vauhti päällä tavoitteen saavuttamiseksi.
Tavoitteen pitäisi olla myös oikeasti saavutettavissa, eli Achievable. Tämä tarkoittaa sitä, että ei kannata asettaa täysin epärealistista tavoitetta. Jos tavoittelee vaikka 500 hyppyä hypättäväksi kauden aikana, voi jo melkeinpä ennen kauden alkua sanoa, että ei tule onnistumaan ainakaan Suomen lyhyen hyppykauden aikana. Siksipä tavoite kannattaa asettaa sellaisiin raameihin, että se on oikeasti täysin realistista saavuttaa. Jos edellisellä kaudella hyppäsit vaikka 100 hyppyä, voi tavoitetta ruuvata 150 hyppyyn, mutta mieti olisiko 200 jo liian kova tavoite? Liian kunnianhimoinen tavoite voi johtaa siihen, että jos ei pääse kunnon vauhtiin jo alkukaudesta, saattaa lannistua ja unohtaa koko tavoitteen.
Relevanttiudella tavoitteen asettamisessa tarkoitetaan sitä, onko tavoite juuri oikea sinulle. Onko tavoite tavoittelemisen arvoinen? Onko nyt oikea hetki tavoitella tätä asiaa? Tavoittelenko tätä asiaa oikeasta syystä? Moni aloitteleva laskuvarjohyppääjä haaveilee esimerkiksi C-lisenssin saamisesta, jotta saisi luvan käyttää kameraa hypyllä. Onko se kameran kypärään kiinnittäminen oikeasti niin iso juttu? Usein kameran takia C-lisenssille kiiruhtavat hyppääjät pettyvät ensimmäisenä siihen, että itse kuvaamassa materiaalissa ei oma naama näy. I love me -materiaalit joutuu silti pyytämään kaverin kamerasta. Myös kouluttajaksi haluavat joutuvat hankkimaan ensin C-lisenssin ennen kuin ovet kouluttajakurssille aukeavat. Kouluttajaksi ryhtyminen on kuitenkin usein huomattavasti vahvempi motivaattori kuin kameran liimaaminen pottaan, ja siten myös melko varmasti relevantimpi peruste tavoitteelle.
Viimeinen asia, jota tavoitteen tulisi noudattaa on sidonnaisuus aikaan, eli Time-bound. Tavoitteen täyttymiselle tulisi antaa jokin määräaika. Laskuvarjohyppääjille tämä on helppoa, jos asettaa tavoitteita, jotka haluaa saavuttaa kauden aikana. Joskus kuitenkin vaikka se 150 hypyn tavoittelu saattaa tuntua liian isolta palalta. Siksi kannattaa myös miettiä joitain välietappeja, vaikka kuukauden välein tai puolessa välissä kautta. Tärkeintä on kuitenkin, että tavoitteelle on asetettu joku määräaika. Ilman asetettua määräaikaa muodostuu määräajaksi epämääräinen ”joskus” joka ei motivoi kunnolla asetetun aikarajan tavalla.
Omalla kohdallani tavoitteiden asettaminen tämän mallin avulla on aina tuottanut tuloksia. Voi olla että taivoitteet eivät aina ole täysin täyttyneet, mutta tavoitteellinen toiminta aktivoi kuitenkin tekemistä. Suurin sudenkuoppa itselleni on varmasti ollut ainakin hyppymäärätavoitteissa A, eli se onko tavoite saavutettavissa. Oma vinkkini kunnianhimoiselle tavoitteen asettajalle on se, että kannattaa ensin asettaa melko maltillinen tavoite. Jos vaikkapa puolessa välissä kautta huomaa että ollaan menossa kirkkaasti yli, voi tavoitetta päivittää. Muutenkin kannattaa mitata ja arvioida oman tavoitteen täyttymistä välietapeissa.
Olen itse joskus pitänyt kerholla tästä aiheesta workshoppia, jossa osallistujat pääsevät asettamaan omia tavoitteitaan ja tavoitteista ja niiden sopivuudesta keskustellaan myös porukalla. Suosittelen, että jokaisella kerholla järjestettäisiin alkukaudesta tilaisuus tavoitteiden asettamiselle. Mikäli kerholta ei löydy omaa vetäjää tilaisuudelle, voi meikäläiselle pistää viestiä. Onhan tuossa Corollassa vielä kilometrejä jäljellä ajettavaksi 😊