Blogin lämmittelyä – RSL- ja MARD-järjestelmät

Päätimme kirjoitella blogia. Ensimmäistä kertaa ainakin allekirjoittaneen elämässä, jos ei vuoden 2014 roadtripin matkablogia lasketa
(siitä voit muuten lukea tuolta http://roadtripftawesome2014.wordpress.com/)

Lämmitellään helpolla aiheella. Jonkin aikaa sitten erään suomalaisen hyppykerhon Facebook-ryhmässä käytiin keskustelua RSL:n (tai pidemmälle viedyn MARD-järjestelmän) hyödyistä ja haitoista erityisesti nopeilla kuvuilla lennettäessä. Mielestäni asiassa esiintyi edelleen harhakäsityksiä. Lisäksi kokemus on osoittanut, että edes verrattain kokeneet hyppääjät eivät aina oikein ymmärrä näiden järjestelmien toimintaa, joten tehdään niihin lyhyt katsaus.

RSL (reserve static line, varavarjon pakkolaukaisuhihna)
RSL (kuva 1) on yksinäisenä komponenttina jo melko vanha ainakin verrattuna uudempiin MARD-täydennyksiin. Perusmallinen RLS on hihna, jonka toinen pää on kiinnitetty päävarjon kantohihnaan. Toisessa päässä on metallirengas, jonka läpi varavarjon kahvan vaijeri kulkee. Vanha sanonta ”RSL avaa varavarjon, kun hyppääjä tekee päävarjon irtipäästön” on siis oppilasmainen yksinkertaistus. Tosiasiassa RSL vain vetää varavarjon pinnin pois varavarjon luupista. Varavarjon oma apuvarjo vastaa tästä eteenpäin varavarjon avaamisesta. Tämä siis, jos päävarjo yleensä ottaen on ulkona repusta. Jos kyseessä on totaalivajaatoiminto, jossa päävarjo ei ole edes tullut repusta ulos, ei RSL (tai edes pidemmälle viety MARD-järjestelmä) tee tuon taivaallista, vaan hyppääjän on korkeimman omakätisesti avattava varavarjo sen omasta kahvasta.

MARD-järjestelmät (main-assisted reserve deployment)
Kaikissa MARD-järjestelmissä koko komeuden pohjana on RSL-hihna. Onhan varavarjon repun ensin auettava, jotta loppujärjestelmä voi toimia. Kategorisesti tiivistäen voidaan sanoa, että MARD-järjestelmissä RSL-hihnaan on tehty jatko-osa, joka kiinnittyy varavarjon apuvarjon yhdyshihnaan. RSL-osan vedettyä varavarjon repun pinnin pois paikaltaan ja siten avattua varavarjon repun, jatkaa irtipäästetty päävarjo MARD-kytkennän ansiosta vetämistä suoraan varavarjon apuvarjosta. Päävarjosta muodostuu siis käytännössä valtava apuvarjo varavarjolle varsinaisen varavarjon apuvarjon jäädessä statistin rooliin (kuva 2).

RSL-hihnan ja varavarjon yhdyshihnan välinen kytkös on toteutettu valmistajasta riippuen eri tavoin, mutta periaate on aina sama: jos päävarjo vetää, kytkös pysyy kiinni ja järjestelmä toimii. Jos taas varavarjon apuvarjo vetää (esimerkiksi tilanteessa, jossa päävarjoa ei ole avattu, ja varavarjo avataan suoraan VV-kahvasta) kytkös aukeaa, eikä häiritse varavarjon oman avausjärjestelmän normaalia toimintaa.

Vanhin MARD-järjestelmistä lienee United Parachute Technologiesin Skyhook (kuva 3), jossa kytkös nimensä mukaisesti on alumiininen koukun näköinen kapine. Skyhook on lisensoitu ainakin Sun Path Productsille ja Aerodynelle, joten Skyhook on saatavilla UPT:n Vectorin ohella myös esimerkiksi Javelin- ja Icon-reppuvaljaisiin.

Sunrise Manufacturin Internationalin Wings-reppuvaljaassa (Reserve Boost, kuva 4) ja SkyWide Systemsin Firessä (Direct Reserve Deployment, DRD, kuva 5) toteutus on tehty erilaisilla luupin ja pinnin yhdistelmillä.

Suomessa harvinaisemman Mirage Systemsin TRAP-järjestelmä on hieman erilainen. TRAP:issa varavarjon yhdyshihnaan ei ole kiinnitetty valmiiksi mitään. Vasta järjestelmän toimiessa TRAP-punos hirttää itsensä varavarjon yhdyshihnan ympärille luoden päävarjon ja varavarjon yhdyshihnan välisen kytköksen (kuva 6). Valmistajan teesi järjestelmän puolesta on se, että TRAP on ainoa järjestelmä, joka ei ole millään tavalla varavarjon yhdyshihnassa kiinni ennen järjestelmän aktivoitumista, eikä näin ollen häiritse suoraan varavarjon apuvarjolla tapahtuvaa avausta lainkaan.

Mitä hyötyä näistä sitten on?
Kautta modernien yksi-reppu-kaksi-kupua-laskuvarjokokonaisuuksien aikakauden yhtenä merkittävänä laskuvarjohyppääjien tappaja on ollut se, että hyppääjä tekee irtipäästön, mutta ei enää ehdi tai ei jostain syystä kykene avaamaan varavarjoa varavarjon kahvasta. Perinteinen RSL-hihna estää näitä sattumuksia jo tehokkaasti.

Pelkkään RSL-hihnaan verrattuna kokonainen MARD-Järjestelmä teoriassa (ja usein käytännössäkin) nopeuttaa varavarjon avautumista jopa useita kymmeniä korkeusmetrejä. On kuitenkin huomattava, että erityisesti nopeasta ”pyörittävissä” vajaatoiminnosta tehdyn irtipäästön jälkeen veto MARD-järjestelmän ja varavarjon apuvarjon välillä voi vaihtua niin, että MARD-järjestelmä irtoaa ennen aikojaan, ja varavarjon avaus jää vähintään osittain pelkän apuvarjon tehtäväksi (kuva 7). MARD-järjestelmää ei siis koskaan tule käyttää esimerkiksi irtipäästön/varavarjon käytön ratkaisukorkeuksien alentamiseen, vaan ainoastaan lisämarginaalin luomiseen jo valmiiksi hyvin toimivan RSL:n ohella. On MARD-järjestelmästä toki sekin hyöty, että kiinnipysyessään se pitää varavarjon ”freebagin” (sisäpussi, yhdyshihna ja apuvarjo) kiinni päävarjossa, eikä sitä tarvitse erikseen etsiä, mutta se on järjestelmässä sivuseikka.

Kenen kannattaa käyttää RSL:ää tai jopa MARD:ia?
Kaikkien.
Siitä asti, kun RSL tuotiin markkinoille, on käyty debattia siitä, onko RSL:n (tai kehittyneemmän MARD-järjestelmän) käyttäminen turvallista nopeilla ja suorituskykyisillä päävarjoilla hyppääville hyppääjille. Eräänlainen vanhan koulukunnan sitkeästi istuva teesi on edelleen se, että epästabiilista pyörittävästä vajaatoiminnosta tehdyn päävarjon irtipäästön jälkeen tulisi olla mahdollisuus stabiloida asento ennen varavarjon avausta varavarjon vajaatoimintojen minimoimiseksi. Aiheeseen perehtyvä saa kuitenkin etsimällä etsiä tapausta (en ole vielä löytänyt…), jossa varavarjon avautuminen RSL:n/MARD:n vuoksi epästabiilista asennosta olisi aiheuttanut kuolemaan johtavan onnettomuuden. RSL-/MARD-järjestelmät kyllä johtavat nopean vajaatoiminnon jäljiltä usein varavarjon aukeamiseen punoskierteille, mutta niiden selvittäminen on rauhalliseksi tehdystä varavarjosta melkein yhtä helppoa kuin oppilaspäävarjosta, ja toisaalta punoskierteiselläkin varavarjolla on hyvä mahdollisuus selvitä hengissä laskeutumisesta. Ilman yhtäkään varjoa pään päällä mahdollisuus on huomattavasti ohuempi.

Suomen Ilmailuliiton toiminnallisten ohjeiden mukaan vähintään RSL-hihna on pakollinen oppilailla ja A- ja B-lisenssin omaavilla itsenäisillä hyppääjillä (poislukien kupumuodostelmahypyt). Tosiasiassa kuitenkin suurimmalla osalla Suomen kokeneimmista ja nopeimmilla päävarjoilla hyppäävistä swooppareistakin on varusteissaan RSL tai jopa MARD.