Lapsen liikunnallinen kehitys lähtee mahallaan olemisesta. Kun mahallaan on tukeva olo nostetaan ylävartalo kyynärvarsien varaan ja kurotellaan varovasti kohti esineitä. Ennen ryömimään lähtemistä ehkä kieritään tai pyöritään paikallaan mahallaan. Tukeva vartalokosketus lattiaan vaihtuu vähitellen konttaamiseen ja pystyyn nousemiseen. Jalkojen päällä asento on hutera ja vaatii lukemattoman määrän nousuja ennen kuin päästään edes ensimmäisiin askeliin.
Laskuvarjohyppääjä tai tuulitunnelilentäjä aloittaa lentoharrastuksensa tukevasti mahallaan. Kun mahallaan pysytään paikallaan, voidaan lisätä erilaisia liikkeitä. Vähitellen lentäjäkin nousee vatsaltaan erilaisiin asentoihin, kuten selälleen, polvilleen, päälleen. Lapsen kehitykseen peilaamalla laskuvarjohyppääjien koulutusohjelma ei ehkä olekaan ihan sattumanvarainen suunnitelma, vaan siitä löytyy analogia ihmisen yleiseen liikunnalliseen kehityskaareen. Lentäjät eroavat kuitenkin lapsista useilla tavoilla, jotka eivät ole imartelevia eroja. Aika ajoin harjoittelussa olisi hyvä palata takaisin lapsen kenkiin kehityksen saavuttamiseksi.
On havaittu, että pienet lapset, jotka jättävät liikunnallisia kehitysvaiheita väliin, on haasteita myöhemmin oppia muita motorisia taitoa. Esimerkiksi tällainen skipattu taito voi olla konttaaminen. Lapsi nousee suoraan ryömimisestä pystyyn ja aloittaa kävelyn. Lentäjillä välivaiheiden skippaaminen tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus. Halutaan oppia lentämään kulmaa tai hetukkaa mahdollisimman nopeasti, ilman että pohja mahallaan tai selällään lentämisessä on kunnossa. Skipatut vaiheet eivät aiheuta lentäjille pelkästään kehityksen pysähtymistä vaan myös konkreettisia vaaratilanteita taivaalla tai tunnelissa. Tehottomat ja suunnassa pysymättömät purkuliu’ut, huonot avausasennot ja vääränlaiset suojausrefleksit asennon menetyksessä ovat esimerkkejä tällaisista vaaratilanteista.
Ohje numero yksi: Älä skippaile. Malta harjoitella riittävästi mahallaan tai selällään lentämistä. Perusta vaikka yhden kesän FS-tiimi, joka tuo lentämiseen mielekkyyttä ja monipuolisuutta perustaitoharjoittelun lomassa. Tämän voi toteuttaa niin taivaalla kuin tunnelissakin.
Ohje numero kaksi: Lennä aika ajoin itseäsi kokemattomampien kanssa (turvallisella suunnitelmalla). Usein ohjeistetaan hyppäämään itseä kokeneempien kanssa. Tämä on ehdottomasti hyödyllistä, mutta ollessasi se ”kokenut” joudut esimerkiksi sopeuttamaan omaa nopeuttasi kokemattomamman tahtiin. Kokemattomampien kanssa hyppäämisen arvon osaavat tunnustaa ainakin kouluttajat, jotka kehittävät omia lentotaitojaan jatkuvasti tällä metodilla.
Nyt vuoden ikäinen lapseni harjoittelee seisomaan nousemista ja kävelemään lähtemistä päivässä useita kymmeniä kertoja, monta kertaa päivässä, joka ikinen päivä. Muutamassa päivässä toistoja kertyy satoja. Välissä kerrataan jo aiemmin opittua ryömimistä ja konttaamista sekä yhdistetään siihen uusia elementtejä kurottamalla ylemmille hyllyille tai nostelemalla tavaroita lattialta.
Yhden laskuvarjohypyn vapaapudotus kestää 50-60 sekuntia. Näitä keskimääräinen suomalainen laskuvarjohyppääjä hyppää ehkä 80 vuodessa. Yksi tuulitunnelisetti kestää 15 minuuttia. Aktiivinen tuulitunnelilentäjä lentää vuodessa tunteja tai kymmeniä tunteja. Kummassakaan lajissa ei päästä toistomäärissä lähellekään lapsen harjoitusaktiivisuutta. Harjoitusmäärät eivät vastaa edes jonkin perinteisemmän urheilulajin harjoitumääriä, jossa suuret toistomäärät eivät vaadi paksua lompakkoa. Urheilulajeissa puhutaan 10 000 toiston rajasta. Tätä toistomäärää pidetään määränä, jolla voi saavuttaa jonkin taidon. Tuollaista hyppymäärää ei monella suomalaisella ole. 166h eli 10000 minuuttia tuntia tunnelia on jo saavuttamiskelpoinen etappi. Paitsi, että tällä saavutat vain yhden taidon, mutta et ole vielä tunnelijumala.
Ohje numero kolme: Lisää toistomääriä oheislajilla. Tuulitunnelikoutsien viesti on, että nopeimmin kehittyvät ne tuulitunnelilentäjät, jotka harrastavat tunnelin lisäksi kehonhallintaa kehittäviä lajeja kuten voimistelua tai akrobatiaa. Kiinnostaisiko siis ilma-akrobatia tai käsilläseisontakurssi? Kehonhallinnan harjoittamisella harjoitat samalla lentotaitojasi. Tulokset tulevat näkymään taivaalla ja tunnelissa.
Ohje numero neljä: Lisää toistomääriä mielikuvaharjoittelulla. Tutkitusti mielikuvaharjoittelu vahvistaa samoja hermoratoja kuin varsinainen fyysinen toisto. Tällä täysin ilmaisella harjoitusmetodilla voit tehdä lukemattoman määrän toistoja ja näin vahvistaa taitoasi. Tosin tämä vaatii, että lihaksistossa on tieto taidosta ja sen suorittamisesta, jotta sitä voidaan vahvistaa. Päivähaaveilu taivasjumaluudesta ei vielä takaa, että olet seuraavalla hypylläsi taivasjumala…
Harva aikuinen jaksaa toistaa samaa asiaa yhtä monta kertaa kuin pieni lapsi. Tai kykenee unohtaa harminsa saman tien kaatumisen jälkeen ja yrittämään heti uudelleen. Aikuiset ovat kärsimättömiä ja laiskoja. Halutaan saavuttaa taidot heti kuitenkin panostamatta harjoitteluun riittävästi.
Ohje numero viisi: Aseta välitavoitteita. Lannistumista voi tehokkaasti torjua omiin taitoihin sopivilla välitavoitteilla. Välitavoitteiden tulee olla saavutettavia, mutta sellaisia, että niiden eteen joutuu hieman puskemaan. Hyppäämisessä tällainen tavoite voi olla esimerkiksi, että tulevana kesänä osallistuu kahteen kulmahyppäämiseen valmentamaan tapahtumaan, ja hyppää lisäksi 30 hyvin suunniteltua kulmahyppyä.
Lyhyesti: Astu takaisin lapsen kenkiin ja poimi nämä viisi vinkkiä tunneli- tai hyppyharjoitteluusi mukaan. Ensi syksyyn mennessä tuloksia on varmasti saavutettu ja kehitystä tapahtunut!